tj 45

Ärsyttää. Kaikki. Tää on olevinaan jotain eteläistä ranskaa, ja meillä on yli viikon ollut ihan törkeen kylmä, joku 10 astetta ja joka päivä sataa. (Ja ennusteiden mukaan ei oo mitään muutosta tulossa vähään aikaan... ) Fiilistä vielä kohottaa se, että kaikki sanoo mulle että tällasta ei oo ikinä tapahtunut, yleensä tähän aikaan on ihan helteillä. Hitto vie viikon päästä on kesäkuu ja täällä on samanlainen ilma kun helmikuussa oli.

Ei mulla oikeen mitään erikoista muuta oo, koulu nyt on samaa vanhaa (kaksi viikkoa jäljellä!!!). Mun kavereilla on parin viikon kuluttua bacit eli yo-kirjoitukset, ja koulussa ilmapiiri on sen mukainen... kaikki on super stressaantuneita ja kouluunkaan ei oo enää yhtä kiva mennä kun ennen kun kaikki puhuu pelkistä baceista ja siitä kuinka paljon ne jännittää nitä, ja mua ei suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaa. Mitään erikoista ei oo oikeestaan viime aikoina tapahtunut, nyt viikonloppuna mun vaihtarikaveri Hulda oli meillä ja katottiin euroviisuja, tehtiin ruokaa ja käytiin leffassa.

Puoltoista kuukautta enää Ranskassa jäljellä ja rehellisesti sanottuna en malttais oottaa että oon Suomessa! Tai jotenkin tosi kaksijakoiset fiilikset, oon iloinen palata Suomeen, mutta on kuitenkin haikeaa kun vaihtovuosi on ohi. Toisaalta mua pelottaa niin paljon se hetki kun pitää lähteä täältä, tyhjentää huone kaikesta ja sanoa kaikille hyvästit ja tulee varmasti myöhemmin ikävä tänne. Mutta sitten musta taas tuntuu että kun pääsen Suomeen niin mulla on pari ekaa viikkoa suupielet korvissa ihan vaan siitä ilosta että oon taas kotona kaikkien tuttujen ihmisten ja paikkojen keskellä. Aika aikaansa kutakin, ja kyllä mä jo tänne tullessa tiesin että vietän vain vuoden täällä, mutta kyllä se on loppupeleissä ihan tarpeeksi.

Tähän kurjuuden keskelle mua piristää vähän se että on reissua kesäkuulle suunnitteilla. Toisaalta silloinkin on varmaan ihan paska sää.

Nauttikaa Suomen auringonpaisteista munkin puolesta!

bisous

-Sanna