cinq mois

Tasan viisi kuukautta sitten lähdettiin Suomesta kohti uusia seikkailuja, ja toiset viisi on vielä jäljellä. Lähtiessä ei yhtään tiedetty, millaiseen paikkaan lopulta päädytään ja millaista tulee olemaan. Odotuksia oli varmasti kaikilla paljon, osa niistä on toteutunut ja enemmänkin, osa ei. Eniten itse ainakin ajattelin entisten vaihtareiden kertomuksia vuodestaan ja väkisinkin on välillä tullut verrattua itseään muiden kertomiin asioihin. Jokaisen vuosi on kuitenkin erilainen, eikä vaihtarina olemista voi edes kuvitella ennen kuin sen on kokenut.
Elämä täällä on niin erilaista kuin mihin on Suomessa tottunut, mutta silti nyt en voisi kuvitellakaan eläväni ilman niitä kaikkia asioita mitä olen täällä tähän asti saanut ja kokenut.

Kieli, mitä vuosi sitten puhuin jotenkuten, mutta en voi edes verrata nykyiseen taitooni. Samalla sanoja tulee koko ajan ihan hirveästi lisää, mutta samalla mikään ei tule ilmaiseksi. Kaikki kielioppirakenteet yms pitää tajuta itse ennen kuin niitä voi käyttää.

Perhe ja koti, missä tunnen oloni kotoisaksi ja tämän vuoden jälkeen voin sanoa, että mulla on toinen koti maailmalla.

Uudet tavat ja kulttuurin, minkä täällä on omaksunut.

Ihmiset, joita en vuosi sitten tuntenut, mutta nyt en voi kuvitella elämääni ilman kaikkia ystäviä ja tuttuja täällä. Kaikkein hienointa musta on, että tän vuoden jälkeen tunnen oikeasti ihmisiä jokaisesta maanosasta!


Kaikkein jännintä on ehkä ollut ihan pienten, yksittäisten arjen asioiden erilaisuus. Varsinkin sellaiset asiat, mitä on pienestä saakka Suomessa opetettu, on täällä ihan eri lailla. Niitä on kokoontunut mun päähän aikamoinen lista, yritän nyt muistaa joitakin mainittaviksi.

-  Aamupala, jolla jaksaa pitkälle. Suomessa on lapsesta saakka syötetty päiväkodissa väkisin puuroa, täällä monet ei ees tiedä mitä se on. Aamupala on yleisesti aika suklaa- ja hillopainotteinen.

- Ei  makeata nälkään. Täällä nimenomaan makeata nälkään, klo 16 aikaan on ihan oma ateriansa, goût joka koostuu siis kekseistä ja kakuista. Muutenkin Suomessa opetetaan, että pitäisi syödä 3-4 tunnin välein, täällä se voi olla 6-7 tuntia, ja sitten syödään kerralla paljon.

- Käsienpesu. Mua on henk. koht. yllättänyt se, miten likaisia ranskassa ollaan. Esim kukaan ei pese käsiä ennen ruokaa, kaikki ei edes vessareissun jälkeen.

- Lyijykynällä kirjoittaminen koulussa, ja etenkin kokeissa, että sitten jos tulee virhe niin voi pyyhkiä pois. Täällä kaikki kirjoittaa mustekynällä, ja jos kirjoittaa väärin niin sitten laitetaan sellaista valkoista ainetta päälle ja odotetaan että kuivuu. Ei aina mitenkään turhan kätevää, etenkin jos sattuu vielä töhrimään sen valkoisenkin :D.

- Lyhyiden matkojen kävely. Täällä ei pahemmin tunneta termiä "hyötyliikunta". Jopa tyypit, joilla on 1 km koulumatka tulee sen bussilla, 30 min kävelyä on silkkaa hulluutta.

- Ravintoaineet. Musta tuntuu, että täällä mun kukaan ei oikeestaan tiedä mitä tarkottaa esim. hiilarit. Yleisesti syödään vaan sitä, mikä on hyvää. Esimerkiksi kerran oltiin koulussa syömässä ja mun kaveri sanoi mulle ruokajonossa että "ota tätä jälkkäriksi, tää on tosi hyvää" (kyseessä oli siis sellanen rahkan tapanen). Pöydässä katsoin, että hitto tässähän on 40 prossaa rasvaa. Kavereiden reaktiot oli että "no mitä sitten, se on niin herkkua" ja naureskeli mulle. Mun kaveri oli vielä kertonut ton kotonakin porukoilleen ja kaikki oli saanut hyvät naurut.

Sitten on tosi paljon sellaisia yksityiskohtaisia asioita mitkä on täällä erilailla.

- Ranskalaiset ei ymmärrä sarkasmia. Jos haluaa heittää läppää, niin sitten on varminta tehdä se mahdollisimman yksinkertaisesti. Mustaa huumoria mihin on suomalaisena tottunut tai not joke-  tyyppistä ei yleensä tajuta, siinä joutuu sitten vaan selittelemään että mitä nyt oikeen tarkoitin ja vaikuttaa loppupeleissä vaan itse tyhmältä.

- Oon nähnyt tosi vähän iPhoneja täällä Suomeen verrattuna. On niitä jonkin verran, ja kuulemma esim. Pariisin alueella enemmän. Suurimmalla osalla on Blackberry tms. missä on sellainen megaluokan näppäimistö.

- Kellään ei oo myöskään kännykässään oikeestaan mitään ladattuja sovelluksia, esim pelejä, whatsapp jne. Siinä missä Suomessa on kaikilla whatsapp, viber tms niin kaikilla on täällä sms illimité eli rajoittamaton tekstaripaketti. Liittymät on muutenkin täällä halvempia mun mielestä. Mulla on esim. rajoittamaton tekstari ja puheaika ja netti ja 20 e kuussa, en tiiä kauheesti suomen hinnoista mutta tuntuu että tulis kalliimmaks siellä.

- Ihan pieni juttu, mutta matikan tunnilla x kirjoitetaan sellasina väkäsinä. Normaalisti kirjotettuna se on kertomerkki.

-Kaikki kirjoittaa kaunolla täällä. Mulle se tuottaa välillä vähän hankaluuksia, kun pitäisi saada taululta selvää kirjoituksesta, ja varsinkin jos ei tiedä sitä sanaa, niin on vähän vaikea koittaa päätelläkään. Yleensä sitten kirjoitan vaan niin että se näyttää samalta kun taululle kirjoitettuna. :D

- Melkein kaikilla tytöillä on sivujakaus! Keskijakausta en oo nähnyt melkein kellään, ja useimmilla on tosi tuuheat hiukset, monesti myös kiharat.

- Täällä jää luokalle tosi helposti, siinä missä Suomen peruskoulussa vaikeimmakin tapaukset tuupitaan vaikka väkisin läpi. Ranskassa jos et osaa, niin sitten jäät kertaamaan vuodeksi, tai niin pitkään kunnes opit. Tän takia munkin luokalla on tosi paljon 94 syntyneitä, edellisellä luokalla skaala oli 96-93.


Paitsi kulttuurista ja kielestä, sanotaan että vaihtarina oppii myös itsestään paljon ja kasvaa henkisesti. Voin sanoa, että on varmasti totta. Ei sitä voi olla, että vuoden jälkeen erossa kaikista läheisistään uudessa kulttuurissa palaisi samana henkilönä takaisin. Vaikka täällä en aina sitä ajattelekaan, niin varmasti Suomeen palatessa tajuaa miten paljon on muuttunut vuoden aikana.
Oon tosi iloinen, että mulla on kavereita jotka on myöskin vaihdossa, muut vaihtarit tajuaa parhaiten tän vuoden merkityksen.

Sanotaan myös, että alkupuoli voi olla aika rankkaa ja olla koti-ikävää, ja toisen puoliskon jälkeen ei halua enään palata Suomeen. En sanoisi että mulla on ollut varsinaista koti-ikävää, lähinnä kavereita, perhettä, ja ihan yleisiä arkisia asioita ja elämän helppous Suomessa. Täällä mikään ei ole tullut itsestään, ja oppii arvostamaan ihan eri asioita kun ennen. Toisaalta en näe, että seuraavan viiden kuukauden jälkeen en missään nimessä haluaisi palata, enemmänkin tuntuu sitten varmasti vaan haikealta että tää vuosi on ohi.

 Onneksi vielä puolet ajasta täällä jäljellä, siinä ehtii taas tapahtua vaikka mitä!

gros bis
-Sanna