lomalla viimeinkin!

Kahden viikon talviloma tuli just oikeeseen paikkaan, koulu alkoi jo ottaa ihan sopivasti päähän :D
Ekana lomaviikonloppuna en tehnyt oikeestaan mitään ihmeellistä. Mun hostvanhempien saksalainen kaveri (joka työskentelee ranskanmaikkana eli sekin puhuu ranskaa) oli täällä kylässä, ja olin niiden kanssa lauantaina illalla Bouchonissa eli Lyonilaisessa ravintolassa, söin Lyonilaista salaattia ja suklaakakkua. Sen jälkeen oltiin vielä caféthéâtressa, joka oli siis teatteri mutta vähän pienempi (tyyliin sellainen missä Frendeissä on niitä Joyen esityksiä) ja siinä oli samassa myös baari. Koska se oli niin pienessä paikassa, yleisön ja lavan välillä oli vähemmän etäisyyttä ja myös katsojia raahattiin lavalle (mä arvasin tän ja sanoin että mennään me vaan takariviin istumaan :D ). Siinä oli vaan 2 näyttelijää, ja ne esitti kohtauksia vähän parodiatyylillä kuuluisista leffoista, esim. Titanic ja Toy Story. Näyttelijät puhui tosi nopeesti ja teki kaikkia sanaleikkejä, joten olin kyllä vähän hukassa ajoittain mutta yllättävän hyvin tajusin kuitenkin.

Tänään mulla oli suunnitelmissa olla ihan tranquille kotosalla ja hoitaa asioita, käydä postissa ja kaupassa, pakata matkalaukku huomiselle (tästä kohta lisää), siivota huone ja käydä salilla. Heräsin kuitenkin aamulla kun mun norjalainen kaveri laittoi viestiä että se on parin muun vaihtarin kanssa matkalla Lyoniin (ne asuu  parin tunnin matkan päässä Lyonista) ja pyys mua mukaan. Päätin sitten että big city life ja shoppailu + kaverit voittaa kyllä kotipäivän, vaikka vähän kiire tuleekin että saan kaikki asiat hoidettua. Viiletin aamulla sitten pyörällä postiin ja takaisin, otin pikasuihkun ja laittauduin vähän ja lähdin kaupungille. Oli sen arvoista, käytiin syömässä ja shoppailemassa ja oli tosi kiva päivä, ei me turhan usein kuitenkaan nähdä muiden kanssa kun asutaan niin kaukana.




Ihanat tyttöset vasemmalta oikeelle: Mari Norjasta, Phoebe Uudesta-Seelannista (seuraavan naaman varmaan tunnistatte?) ja Hulda Islannista. Mukana oli myös Marin host-sisko, joka siis otti kuvan :)

Nyt mua siis odottaa pakkaaminen koskaaa huomenna lähden reissuun! :) En oo ihan satavarma, mutta en oo tainnut blogin puolella tästä puhua, eli lähden huomenna siis viikoksi Pohjois-Ranskaan  toiselle afs-vaihtarille Annalle ja mennään myös Belgiaan mun rakkaan ystäväni Idan luo, joka on siis siellä vaihtarina. Tulee ihan mahtava viikko, on molempia tyttöjä jo kova ikävä!
Laittelen reissun jälkeen kun kerkeen tänne kuvia ja kuulumisia :)

bisous!
-Sanna

cinq mois

Tasan viisi kuukautta sitten lähdettiin Suomesta kohti uusia seikkailuja, ja toiset viisi on vielä jäljellä. Lähtiessä ei yhtään tiedetty, millaiseen paikkaan lopulta päädytään ja millaista tulee olemaan. Odotuksia oli varmasti kaikilla paljon, osa niistä on toteutunut ja enemmänkin, osa ei. Eniten itse ainakin ajattelin entisten vaihtareiden kertomuksia vuodestaan ja väkisinkin on välillä tullut verrattua itseään muiden kertomiin asioihin. Jokaisen vuosi on kuitenkin erilainen, eikä vaihtarina olemista voi edes kuvitella ennen kuin sen on kokenut.
Elämä täällä on niin erilaista kuin mihin on Suomessa tottunut, mutta silti nyt en voisi kuvitellakaan eläväni ilman niitä kaikkia asioita mitä olen täällä tähän asti saanut ja kokenut.

Kieli, mitä vuosi sitten puhuin jotenkuten, mutta en voi edes verrata nykyiseen taitooni. Samalla sanoja tulee koko ajan ihan hirveästi lisää, mutta samalla mikään ei tule ilmaiseksi. Kaikki kielioppirakenteet yms pitää tajuta itse ennen kuin niitä voi käyttää.

Perhe ja koti, missä tunnen oloni kotoisaksi ja tämän vuoden jälkeen voin sanoa, että mulla on toinen koti maailmalla.

Uudet tavat ja kulttuurin, minkä täällä on omaksunut.

Ihmiset, joita en vuosi sitten tuntenut, mutta nyt en voi kuvitella elämääni ilman kaikkia ystäviä ja tuttuja täällä. Kaikkein hienointa musta on, että tän vuoden jälkeen tunnen oikeasti ihmisiä jokaisesta maanosasta!


Kaikkein jännintä on ehkä ollut ihan pienten, yksittäisten arjen asioiden erilaisuus. Varsinkin sellaiset asiat, mitä on pienestä saakka Suomessa opetettu, on täällä ihan eri lailla. Niitä on kokoontunut mun päähän aikamoinen lista, yritän nyt muistaa joitakin mainittaviksi.

-  Aamupala, jolla jaksaa pitkälle. Suomessa on lapsesta saakka syötetty päiväkodissa väkisin puuroa, täällä monet ei ees tiedä mitä se on. Aamupala on yleisesti aika suklaa- ja hillopainotteinen.

- Ei  makeata nälkään. Täällä nimenomaan makeata nälkään, klo 16 aikaan on ihan oma ateriansa, goût joka koostuu siis kekseistä ja kakuista. Muutenkin Suomessa opetetaan, että pitäisi syödä 3-4 tunnin välein, täällä se voi olla 6-7 tuntia, ja sitten syödään kerralla paljon.

- Käsienpesu. Mua on henk. koht. yllättänyt se, miten likaisia ranskassa ollaan. Esim kukaan ei pese käsiä ennen ruokaa, kaikki ei edes vessareissun jälkeen.

- Lyijykynällä kirjoittaminen koulussa, ja etenkin kokeissa, että sitten jos tulee virhe niin voi pyyhkiä pois. Täällä kaikki kirjoittaa mustekynällä, ja jos kirjoittaa väärin niin sitten laitetaan sellaista valkoista ainetta päälle ja odotetaan että kuivuu. Ei aina mitenkään turhan kätevää, etenkin jos sattuu vielä töhrimään sen valkoisenkin :D.

- Lyhyiden matkojen kävely. Täällä ei pahemmin tunneta termiä "hyötyliikunta". Jopa tyypit, joilla on 1 km koulumatka tulee sen bussilla, 30 min kävelyä on silkkaa hulluutta.

- Ravintoaineet. Musta tuntuu, että täällä mun kukaan ei oikeestaan tiedä mitä tarkottaa esim. hiilarit. Yleisesti syödään vaan sitä, mikä on hyvää. Esimerkiksi kerran oltiin koulussa syömässä ja mun kaveri sanoi mulle ruokajonossa että "ota tätä jälkkäriksi, tää on tosi hyvää" (kyseessä oli siis sellanen rahkan tapanen). Pöydässä katsoin, että hitto tässähän on 40 prossaa rasvaa. Kavereiden reaktiot oli että "no mitä sitten, se on niin herkkua" ja naureskeli mulle. Mun kaveri oli vielä kertonut ton kotonakin porukoilleen ja kaikki oli saanut hyvät naurut.

Sitten on tosi paljon sellaisia yksityiskohtaisia asioita mitkä on täällä erilailla.

- Ranskalaiset ei ymmärrä sarkasmia. Jos haluaa heittää läppää, niin sitten on varminta tehdä se mahdollisimman yksinkertaisesti. Mustaa huumoria mihin on suomalaisena tottunut tai not joke-  tyyppistä ei yleensä tajuta, siinä joutuu sitten vaan selittelemään että mitä nyt oikeen tarkoitin ja vaikuttaa loppupeleissä vaan itse tyhmältä.

- Oon nähnyt tosi vähän iPhoneja täällä Suomeen verrattuna. On niitä jonkin verran, ja kuulemma esim. Pariisin alueella enemmän. Suurimmalla osalla on Blackberry tms. missä on sellainen megaluokan näppäimistö.

- Kellään ei oo myöskään kännykässään oikeestaan mitään ladattuja sovelluksia, esim pelejä, whatsapp jne. Siinä missä Suomessa on kaikilla whatsapp, viber tms niin kaikilla on täällä sms illimité eli rajoittamaton tekstaripaketti. Liittymät on muutenkin täällä halvempia mun mielestä. Mulla on esim. rajoittamaton tekstari ja puheaika ja netti ja 20 e kuussa, en tiiä kauheesti suomen hinnoista mutta tuntuu että tulis kalliimmaks siellä.

- Ihan pieni juttu, mutta matikan tunnilla x kirjoitetaan sellasina väkäsinä. Normaalisti kirjotettuna se on kertomerkki.

-Kaikki kirjoittaa kaunolla täällä. Mulle se tuottaa välillä vähän hankaluuksia, kun pitäisi saada taululta selvää kirjoituksesta, ja varsinkin jos ei tiedä sitä sanaa, niin on vähän vaikea koittaa päätelläkään. Yleensä sitten kirjoitan vaan niin että se näyttää samalta kun taululle kirjoitettuna. :D

- Melkein kaikilla tytöillä on sivujakaus! Keskijakausta en oo nähnyt melkein kellään, ja useimmilla on tosi tuuheat hiukset, monesti myös kiharat.

- Täällä jää luokalle tosi helposti, siinä missä Suomen peruskoulussa vaikeimmakin tapaukset tuupitaan vaikka väkisin läpi. Ranskassa jos et osaa, niin sitten jäät kertaamaan vuodeksi, tai niin pitkään kunnes opit. Tän takia munkin luokalla on tosi paljon 94 syntyneitä, edellisellä luokalla skaala oli 96-93.


Paitsi kulttuurista ja kielestä, sanotaan että vaihtarina oppii myös itsestään paljon ja kasvaa henkisesti. Voin sanoa, että on varmasti totta. Ei sitä voi olla, että vuoden jälkeen erossa kaikista läheisistään uudessa kulttuurissa palaisi samana henkilönä takaisin. Vaikka täällä en aina sitä ajattelekaan, niin varmasti Suomeen palatessa tajuaa miten paljon on muuttunut vuoden aikana.
Oon tosi iloinen, että mulla on kavereita jotka on myöskin vaihdossa, muut vaihtarit tajuaa parhaiten tän vuoden merkityksen.

Sanotaan myös, että alkupuoli voi olla aika rankkaa ja olla koti-ikävää, ja toisen puoliskon jälkeen ei halua enään palata Suomeen. En sanoisi että mulla on ollut varsinaista koti-ikävää, lähinnä kavereita, perhettä, ja ihan yleisiä arkisia asioita ja elämän helppous Suomessa. Täällä mikään ei ole tullut itsestään, ja oppii arvostamaan ihan eri asioita kun ennen. Toisaalta en näe, että seuraavan viiden kuukauden jälkeen en missään nimessä haluaisi palata, enemmänkin tuntuu sitten varmasti vaan haikealta että tää vuosi on ohi.

 Onneksi vielä puolet ajasta täällä jäljellä, siinä ehtii taas tapahtua vaikka mitä!

gros bis
-Sanna

kaikki hyvin

 

 

Blogi on elänyt nyt hiljaiseloa vähän suunniteltua pidempään. Yli viikon ajan mulla on ollut tarkotus päivittää, en ole vaan kerinnyt (lue: jaksanut).  Kuviakin nyt tällä kertaa, jaksoin jopa ladata tänne asti :)

 

Viime viikonloppuna oltiin Juralla, eli vuoristossa Sveitsin rajalla perheen ja mun hostvanhempien työporukan kanssa, yhteensä meitä oli vähän päälle parikymmentä. Hostit oli pyytäny mua jättämään perjantain koulupäivän väliin (mulla olisi ollut muutenkin vaan iltapäivän tunnit, koska aamupäivältä oli peruttu ja siirrelty), että voidaan lähteä aikasemmin ajamaan ja pitkin hampain mä suostuin :D.

Matkaan meni noin kolme tuntia, parin tunnin jälkeen kun lähdettiin ajamaan vuoristossa niin vaihtui maisema valkeaksi. Yövyttiin isossa mökissä pienessä maalaiskylässä, meillä oli omat keittäjät ja tiskit hoitui talkoo voimilla. oli ihan älyttömän hyvää ruokaa, kaikki raaka-aineet oli lähiseuduilta ja luomua, ja ruokaa oli PALJON.

 

Lauantaina kävin aamupäivällä Léan kanssa farmilla. Siellä oli lehmiä, vuohia ja kaneja ja haju oli sen mukainen ja tarttui myös kivasti mukaan :D . Iltapäivällä mentiin hiihtämään n.7 km lenkki, oli ihan kivaa ja nätit vuoristomaisemat. Lunta oli myös aika paljon ja ajoittain oli vaan isoja, lumisia peltoja ja vuoria ja kukkuloita edessä.

Sunnuntaina mentiin aamupäivällä lumikenkäilemään. Mulle  oli eka kerta, mutta oli ihan jees, vähän kun hiihtämistä. Kengät oli sellaset ison mailan tapaset jossa oli metalliosat pohjassa, ja parin tunnin ajan vaellettiin metsissä, välillä ihan umpihangessa.

Oli tosi kiva viikonloppu, ja vaikka suurin osa porukasta olikin host-vanhempien ikäisiä niin kaikki oli tosi mukavia. Ja opin pelaamaan kanssa pokeria, voitin kaikki! :D



 

 

Tammikuun vikana viikonloppuna meillä oli kanssa Afs- leiri. Oli niin kiva nähdä taas kaikkia!
Menin jo perjantaina mun turkkilaiselle kaverille Cerenille yöksi ja mentiin yhtä matkaa lauantaina, koska sen hostit on tän alueen vastaavia. Lauantaina menomatkalla käytiin sellaisen kaupparykelmän kautta (se ei ollut kauppa keskus, vaan pikku putiikkeja vieretysten puuterhamaisella alueella). Kiertelin Cerenin kanssa ja tein parhaan löydän tähän mennessä! Kenkäkaupasta löytyi nimittäin naisten mallin converset 45 € -70% alennuksessa eli hintaa tuli n. 13 euroa. Näissä olosuhteissa oli pakko ostaa valkoset sekä lyhyinä että pitkinä (älä nyt äiti sano tähän mitään :D), odotan jo kevätkelejä!

Viikonloppuna kävästiin kenkämuseossa vierailulla, syötiin paljon, ja joo oli myös soirée déguisée eli naamiaiset (cool!). Tuli myös uusia vaihtareita, jotka tulee siis 6 kuukaudeksi. Tosi jännä kun ne ei puhunut oikeestaan yhtään ranskaa ja puhuttiin sitten enkkua niitten kanssa. Nyt tulleet vaihtarit ihmetteli tosi paljon meidän kielitaitoa, puhutaan kuulemma jo ihan kun ranskalaiset! Itse mä en kyllä ole ihan sitä mieltä, mutta kiva jos se jollekkin kuulostaa hienolta :). Tosi jännä kanssa kun itse oli tossa tilanteessa n. 5 kuukautta sitten, ja nyt pystyi jo opettamaan jotain hyödyllisimpiä ilmaisuja ja antamaan neuvoja alkuun.

Seuraava leiri on vasta touko-kesäkuussa. Harmi, että kaikki mun vaihtarikaverit asuu niin kaukana, lähin on n. tunnin junamatkan päässä. Varmasti kyllä silti nähdään tässä keväällä aika paljonkin, toiset vaihtarit on ihan parasta seuraa!

 

 

Jep eikai tässä viime aikoina oo oikeestaan mitään muuta ihmeellistä sattunut.. Tosin viime viikolla oli meillä keskiviikkona +17 astetta! Ulkona tarkesi ihan hyvin ilman takkia, oli tosi outoa! Nyt on harmi kyllä jo kylmempi taas ja sateista :( Viime viikolla oli kanssa yliopistojen avoimet ovet ja se oli hyväksyttävä syy olla poissa tunneilta. Mä toimin kunnon vaihtarin tavoin ja olin ilmottautunut mutta jäin kotiin nukkumaan. Keskiviikko meni kotona, torstaina oli tunteja aika paljon peruttu eli oli koulua 10-12 ja perjantaina olin kanssa himassa, eli oli aika löysä viikko.

 

Koulu tuntuu ihan sairaan rankalta, vaikka en joudu oikeestaan mitään sen eteen tekemäänkin. Tai ehkä se johtuu juuri siitä, on välillä niin puuduttavaa herätä aikaisin ja mennä kouluun istumaan iltapäivään saakka. Kuulostaa ihan hölmöltä, mutta melkein kaipaan sitä että olisi jotain opiskeltavaa, joku syy minkä takia käyn koulussa. Täällä mun luokkalaiset valmistautuu BACeihin eli yo-kokeisiin, ja opiskeltavat asiat on sen verran vaativia että mä en niitä oikein onnistu tekemään. Matikassakin esim. tehdään jotain yhtälöitä missä pitää derivoida, ja koska en oo sitä koskaan suomessa oppinut niin ei oikeen onnistu tehtävät multa :D

Ärsyttää myös välillä se että koulu on niin tiukkaa ja oppilaita pidetään ikäisiään nuorempina. Riippuu tietenkin opettajasta, mutta helposti saa huudot jos on kännykkä esillä, juttelee, syö purkkaa tai jopa juo vettä. Poissaoloja vahditaan myös tosi tiukasti, aina soitetaan kotiin. Mun pari kaveria sanoo että niillä on liikaa poissaoloja, kun oikeasti niitä on neljä. Mulla vastaava luku 15, ja mun mielestä sekään ei ole paljon. Välillä tuntuu, että täällä käydään koulussa opettajia eikä itseä varten.

Suomen koulua on niin kova ikävä! Onneksi enään pari viikkoa lomaan <3

 

bisous!

 

-Sanna