kuudes viikko

Moikka!

Vaikka taalla on kulunut vasta vahan paalle kuukausi, ulkomailla ilman kaikkia tuttuja ihmisia Suomesta se tuntuu kylla pidemmalta ajalta, kaikki mika tapahtuu suomessa vaikuttaa ihan kokonaan toiselta maailmalta.

Taytyy sanoa etta kulunut aika taalla on ollut rankempi kun osasin odottaa. Ei oo ollut koti-ikavaa, mutta ei oo mitaan helppoakaan alottaa taalla ihan puhtaalta poydalta. Vaikka oon tykannyt tosi paljon olla taalla, voin jo nytten sanoa etta taa on lopulta varmasti tosi kasvattava kokemus, naiden viiden viikon aikana oon jo saanu huomata sen!
Koulussa oon helposti tutustunut ihmisiin, enka joudu siella olemaan koskaan yksin, mutta hyvien ystavyyssuhteiden syntymiseen menee enemmankin kun kuukausi. En toisaalta odottanutkaan, etta viela tassa vaiheessa olisi tosi hyvia kavereita, mutta samaan aikaan se muistuttaa kaikista laheisista suomessa, ja siita kuinka helposti kaikkien suomikavereiden kanssa voi puhua mista vaan.
Taalla myoskin se porukka, kenen kanssa yleensa oon, on tosi iso, ja tunnen paljon ihmisia sillain etta voin koulussa jutella, mutta viela en tieda yhtaan etta keiden kanssa tuun olemaan parempia kavereita. Ekat kuukaudet voi toisaalta olla vahan vaikeita missa tahansa uudessa paikassa, ja taalla muut on tuntenut toisensa useempia vuosia ja puhuu ranskaa, joten se hankaloittaa asioita vahan. Yleensa mun taytyy olla se joka menee juttelemaan muille, mutta ei siina oo kylla mitaan ongelmaa, ja aina mulle ollaan tosi ystavallisia ja otetaan mukaan.

Meian luokalla on myos porukka tosi jakautunutta, siella on useempia erillisia porukoita. Jotkut ihmiset mun luokalta on kertonut keista ne ei tykkaa, enka ois yhtaan arvannut kaytoksen perusteella. Kaikki on paallisin puolin kohteliaita toisilleen, vaikka oikeesti puhuukin selan takana. Muhun taa ei oo oikeestaan vaikuttanut, tuun kaikkien kanssa ihan hyvin toimeen, ja nain haluun kylla sailyttaakin sen koko vuoden.

Melkein joka paiva saan kuulla siita, miten mun kielitaito on parantunut, ja kylla ma itsekin sen huomaan, vaikka toisaalta sitten on paljon niitakin paivia millon tuntuu ettei saa mitaan sanotuksi oikein.
Jo tassa vaiheessa suomen puhuminen tuntuu vahan oudolta, ja mun englantikin on aika ruosteessa just nyt.. Ruotsin oon unohtanut jo ihan taysin.  Talla hetkella mikaan kieli ei siis tunnu oikeen luontevalta  :D
Yks jenkkilainen vaihtari kirjotti facebookissa just sillain milta mustakin tuntuu tan ranskan kanssa, se oli niin hyvin sanottu etta laitan sen tahan, se tuskin pahastuu..

At this point trying to understand french is like trying to watch a bug fly around the room. You can follow where it's going as long as you keep your eye on it, but it's pretty easy to look away for one moment, and suddenly you've lost all track of it. Trying to understand a conversation with multiple people is like multiple bugs in multiple directions.

 

Mua vielakin ihmetyttaa se, etta jos koulu loppuu esim. keskiviikkoisin 10, niin tosi monet jaa pariks tuntii koululle oottamaan etta muiden koulu loppuu, vaikka sittenkaan ei olla menossa minnekkaan.. Mulla ei ikina tulis mieleenkaan jaada suomessa kouluun hengailemaan, saati etta taalla porukka on aina ulkona, vaikka on tosi kylma. Ei toi meidan koulun piha mun mielesta niin viihtyisa oo, etta tekis miel viettaa aikaa siella.

 

Taalla alkaa muuten kylmenemaan, talla viikolla jouduin jo kaivaa lapaset esiin ja oli naama ihan jaassa kun menin aamulla kouluun, tuli ainakin kotoisa olo... Pitas onneks tulla viela lampimampi tas lahipaivina.

 

Bisous!

 

-Sanna