tj 45

Ärsyttää. Kaikki. Tää on olevinaan jotain eteläistä ranskaa, ja meillä on yli viikon ollut ihan törkeen kylmä, joku 10 astetta ja joka päivä sataa. (Ja ennusteiden mukaan ei oo mitään muutosta tulossa vähään aikaan... ) Fiilistä vielä kohottaa se, että kaikki sanoo mulle että tällasta ei oo ikinä tapahtunut, yleensä tähän aikaan on ihan helteillä. Hitto vie viikon päästä on kesäkuu ja täällä on samanlainen ilma kun helmikuussa oli.

Ei mulla oikeen mitään erikoista muuta oo, koulu nyt on samaa vanhaa (kaksi viikkoa jäljellä!!!). Mun kavereilla on parin viikon kuluttua bacit eli yo-kirjoitukset, ja koulussa ilmapiiri on sen mukainen... kaikki on super stressaantuneita ja kouluunkaan ei oo enää yhtä kiva mennä kun ennen kun kaikki puhuu pelkistä baceista ja siitä kuinka paljon ne jännittää nitä, ja mua ei suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaa. Mitään erikoista ei oo oikeestaan viime aikoina tapahtunut, nyt viikonloppuna mun vaihtarikaveri Hulda oli meillä ja katottiin euroviisuja, tehtiin ruokaa ja käytiin leffassa.

Puoltoista kuukautta enää Ranskassa jäljellä ja rehellisesti sanottuna en malttais oottaa että oon Suomessa! Tai jotenkin tosi kaksijakoiset fiilikset, oon iloinen palata Suomeen, mutta on kuitenkin haikeaa kun vaihtovuosi on ohi. Toisaalta mua pelottaa niin paljon se hetki kun pitää lähteä täältä, tyhjentää huone kaikesta ja sanoa kaikille hyvästit ja tulee varmasti myöhemmin ikävä tänne. Mutta sitten musta taas tuntuu että kun pääsen Suomeen niin mulla on pari ekaa viikkoa suupielet korvissa ihan vaan siitä ilosta että oon taas kotona kaikkien tuttujen ihmisten ja paikkojen keskellä. Aika aikaansa kutakin, ja kyllä mä jo tänne tullessa tiesin että vietän vain vuoden täällä, mutta kyllä se on loppupeleissä ihan tarpeeksi.

Tähän kurjuuden keskelle mua piristää vähän se että on reissua kesäkuulle suunnitteilla. Toisaalta silloinkin on varmaan ihan paska sää.

Nauttikaa Suomen auringonpaisteista munkin puolesta!

bisous

-Sanna

famille

Loman vikalla viikolla viikko sitten mun vanhemmat tuli vihdoin Lyoniin! Ei oltu nähty 8 kuukauteen ja oli kyllä ihanaa nähdä pitkän ajan jälkeen! Torstaista sunnuntaihin oltiin yhdessä, oltiin Lyonissa, mummolassa Chambéryssä ja Villefontainessa. Oli kyllä jännä kun mun kaksi perhettä tapasivat, mutta tykkäsin kyllä kovasti että mun suomi-perhe tapasi hostperheen ja toisinpäin.

 

 

Muuten tokalla lomaviikolla kävin pariin otteeseen Lyonissa ja mun jenkkiläinen vaihtarikaveri Julia oli meillä yhden yön :) Nyt ekalla kouluviikolla oli ke-to lomaa (2. maailmansodan loppumisen vuosipäivä ja helatorstai), pe oli koulua ja nyt viikonloppuna olin vaan kotona ja kävin eilen illalla vähän illan istujaisissa yhdellä kaverilla. Hostvanhemmat on nyt viikonlopun poissa ja Léa piti meillä eilen illalla pienet kemut kavereidensa kanssa niin tulin eilen illalla myöhempään liittymään sitten vielä niitten seuraan.

Julia <3

Tänään on Ranskassa jäljellä tasan 8 viikkoa. En voi uskoa, että se vaihtovuosi mitä oli odottanut niin pitkään ja jolle oli kasannut paljon odotuksia, on pian jo ohi. Voin jo kuvitella miten ihmiset kysyvät, että no millaista oli Ranskassa? Ei siihen voi mitenkään vastata,täällä elää kuitenkin ihan normaalia elämää, joka on kuitenkin niin erilaista mitä Suomessa.
Aika menee tosi nopeesti, mutta samalla ootan tosi paljon jo Suomeen tuloa! Siellä on kuitenkin loppupeleissä mun elämä: perhe, koti, kaverit, kaikki.. Oon miettinyt jo niin paljon kaikkea mitä pitää tehdä sitten kesällä Suomessa,tuntuu että siellä olen jotenkin paljon vapaampi kuin täällä ja uskon että tulen olemaan niin onnellinen kun tulen taas takaisin. Toisaalta en voi edes kuvitella kuinka rankkaa on sitten lähteä täältä ja jättää kaikki taakse..  tulee olemaan varmasti hirveätä tyhjentää oma huone ja sanoa hyvästit perheelle ja kavereille, mutta koti on aina kuitenkin koti <3

-Sanna